Ravitsemusviestintä ja tarinallistaminen

Viestinnän kentällä puhutaan paljon tarinallistamisesta. Se näkyy myös omassa arjessani. Twitterissä kehumme tarinallistamista. Kasvokkain pohdimme tarinoiden voimaa. Etsimme inhimillisyyttä ja autenttisuutta.

Ajattelen, että tarinallistaminen on keskeistä nykypäivän viestinnässä. Mutta jotta tarinallistaminen olisi muutakin kuin vain trendisana – josta haetaan inspiraatiota ja virtaa – on syytä yrittää ratkaista kaksi kysymystä.

Ensinnäkin, mitä tarinallistaminen todellisuudessa on? Onko se vain kömpelö yritys kertoa 100 000 ihmistä käsittelevästä vaikeaselkoisesta tutkimuksesta yhden ihmisen näkökulmasta?

Toinen kysymys liittyy tarinallisuuden vaikuttavuuteen. Onko tarinallisuus jokin universaali tapa puhutella kaikkia ihmisiä tai edes tiettyä osaa ihmisiä?

Mitä tarinallistaminen on?

Narratiivisessa ja uuden retoriikan tutkimuksessa lähdetään tyypillisesti siitä, että kaikki viestintä on narratiivista ja retorista. Tämä haastaa ajatuksen siitä, että tarinallisuus olisi stories2jotenkin uusi asia. Se ei ole sitä. Tarinallisuus on kylläkin muuttunut.

Kansanterveystarina on suuri tarina, jossa meitä puhutellaan kansalaisina ja meitä kutsutaan luottamaan kansallisiin instituutioihin. Se todellakin on tarina, suuri tarina. Ongelma on vain siinä, että vaikkakin sillä on yhä merkitystä, tämä tarina on nykypäivän ihmiselle usein liian etäinen.

Nykypäivän tarinallistamisella tarkoitetaankin sitä, että luodaan pieniä tarinoita. Niiden pitää puhutella tietäviä yksilöitä. Niiden pitää löytää paikkansa osaksi ihmisten arjen virtaa ja arjen pohdintoja. Tällöin tarina ei lähde siitä, että suuret instituutiot ovat ajatelleet koko kansan puolesta ja maallikko on tämän viestinnän passiivinen kohde.

Sen sijaan tarinat lähtevät esimerkiksi siitä, kuinka asiantuntija itse harhaili ensin pimeässä laaksossa, kunnes sai lomalla idean mustikkametsässä kaukana kaupungin humusta. Tai asiantuntijan toinen tapa kertoa tarinoita on tehdä se asiakkaan kautta: kuinka asiakas vaikutti ensin vaikealta tapaukselta, mutta kuinka asiantuntija lopulta oppi tässä kohtaamisessa paljon itsestään ja muista.

Tämän päivän tarinat ovat inhimillisiä. Ne puhuttelevat ihmisiä, jotka elävät ja kokevat arjen virtaa. Ne näkevät mahdollisuuden inhimillisessä kokemuksessa, eivätkä näe niitä ”oikean asiantuntijaviestinnän” vastakohtana.

Tarinallistaminen osana asiantuntijuutta on sekä tietoa että kokemusta. Pohjimmiltaan hyvässä tarinallistamisessa on kyse kokemuksellisuuden hyödyntämisestä eettisesti kestävällä tavalla. Tarinallistamisen lähtökohtana on se, mitä minä tunnen, näen, kuulen, haistan ja havainnoin. Se rakentuu eri ”kanavalla” kuin tieteellinen tieto, mutta se ei ole sen vastakohta. Tämä on keskeinen asia ymmärtää, mikäli haluaa oppia tarinallistamista.

Tiukan tietokeskeinen asiantuntijuus taipuu huonosti tämän päivän tarinallistamiseen. Tarinallistaminen vaatii ihmisten kohtaamista ja ymmärrystä siitä, miten teoreettinen tieteellinen tieto asettuu osaksi ihmisten arjen virtaa ja arjen pohdintoja.

Onko tarinallistaminen vaikuttavaa?

Viestinnän vaikuttavuuden mittaaminen ja arviointi ei ole helppoa. Tutkijat ja muut asiantuntijat jakavat kuitenkin varsin yleisesti sen käsityksen, että tarinallisuuden merkitys on kasvussa.

stories4Sosiaalisen median myötä puhutaan digitaalisista leirinuotioista. On oletettavaa, että robotisaation myötä asiantuntijuus on tulevaisuudessa vieläkin enemmän kykyä kommunikoida ja puhutella, ei niinkään tietosanakirjana toimimista.

Oma näkemykseni on, että autenttisuus on nykypäivän tarinallisuuden ytimessä. Vaikka tarinallistaminen on myös tekniikkaa, on se ennen kaikkea ymmärrystä omista arvoista ja päämääristä ja rohkeutta elää julkisesti niitä todeksi.

Hyvin aikaa kestäneessä Aristoteleen vaikuttamisenteoriassa on keskeistä viestinnän sosiaalinen ulottuvuus. Viestintä on aina jossakin yhteisöissä ja suhteessa joihinkin yhteisöihin tapahtuvaa symbolista toimintaa.

Tarinoiden avulla viestijä puhuttelee yhteisön arvoja ja maailmankuvaa. Tarinat usein nostavat jonkin yhteisön jäsenen esiin ja hänestä tehdään esimerkki, usein kasvutarinan kautta. Tämä on tapa pitää yllä yhteisön arvoja ja maailmankuvaa sekä tuoda esiin, että muutos on mahdollinen.

Vaikuttaminen tarinoiden verkostoissa

Tarinallistaminen rakentuu siis inhimillisyyden ja autenttisuuden varaan. Jos tarinan kertoja on inhmillinen ja autenttinen ja hän kykenee puhuttelemaan yleisön kaipuuta inhimillisyyteen ja autenttisuuteen, on avattu ovi vaikuttamiselle.

Yksi tarina harvoin muuttaa radikaalisti maailmaa, mutta elämme tarinoiden verkostoissa. Verkostojen voimaa on keskeistä ymmärtää, jos haluaa saada otteen siitä, mitä on kommunikaatio ja vaikuttaminen. Ja mikäli haluaa itse vaikuttaa: Autenttisuuden, inhimillisyyden ja tarinoiden verkostojen ymmärtäminen ovat lähtökohtia asiantuntijuuden tarinallistamiselle.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: