Mitä on laadukas tiedeviestintä ravitsemuksesta?

Ravitsemuksesta on tullut keskeinen osa mediatuotteiden kiertokulkua. Kiistelyjä. Asiantuntijuuden haastamista. Poskettomia markkinointiväitteitä.

Kaikkeen tähän yleiseen näkyvyyteen nähden on hieman yllättävää, että Suomessa ei ole paljoakaan toimijoita, joilla olisi resursseja ja/tai halua tehdä moniulotteista strategista tiedeviestintää ravitsemuksesta.

Esitän tässä kirjoituksessani oman versioni siitä, mitä on laadukas strateginen tiedeviestintä ravitsemuksesta. Suomessa tieteen popularisointi on toiminut pitkään hyvän tiedeviestinnän kriteerinä. Se on tärkeää.

Itse näen, että olisi syytä ottaa vielä askel pidemmälle. Hyvä tieteen popularisointi ei riitä. Tarvitsemme pidemmälle ja syvemmälle meneviä strategisia työkaluja.

Kerron ensin, mitä on laadukas tieteen popularisointi. Tämän jälkeen yritän kiteyttää sen, mitä on ottaa vielä askel pidemmälle ja tehdä strategista tiedeviestintää ravitsemuksesta.

viestijä

Askel 1: Tieteen popularisointi ravitsemuksesta

Hyvä tieteen popularisointi perustuu kyvylle erottaa tiede pseudotieteestä. Lähtökohtana on ymmärtää, minkälaisilla menetelmillä tieteellistä tietoa tuotetaan, miten tieto määrittyy ja minkälaisia tuloksia tiede tuottaa. Tämän kokonaisuuden hahmottaminen ja opiskelu vie vuosia.

Kun on rakentunut ymmärrys siitä, mitä tiede on ja mikä on tieteellisesti luotettavaa tietoa, tieteestä voi viestiä suhteessa pseudotieteeseen. Tiedeviestintä voi nousta poskettomien markkinointiväitteiden ja klikkijournalismin yläpuolelle.

Laadukas tieteenpopularisoija kykenee paitsi erottamaan tieteen pseudotieteestä, myös viestimään siitä ymmärrettävästi, tavallisten ihmisten käyttämällä kielellä. En tunne yhtään taitavaa tieteenpopularisoijaa, joka olisi ollut seppä syntyessään. Kyse on taidosta. Monimutkaisten tieteellisten ilmiöiden ja konseptien esittäminen ymmärrettävällä tavalla vaatii rutkasti harjoittelua.

Askel 2: Strateginen tiedeviestintä ravitsemuksesta

strategia

Jos tieteen popularisointi ravitsemuksesta rakentuu ensisijaisesti suhteessa pseudotieteellisiin väitteisin, strateginen viestintä rakentuu suhteessa arkijärkeen. Se ei ole vain tieteen kääntämistä arkijärkiselle kielelle eli valistamista. Se on arkijärkisen ymmärryksen syvällistä tuntemista – mikä voi harjaantua niin käytännön työssä kuin aiheeseen liittyvän tutkimuksen kautta.

Jos tieteen popularisointi vaatii syvällistä ja monipuolista ymmärrystä tieteen menetelmistä, strateginen tiedeviestintä painottaa syvällistä ja monipuolista ymmärrystä tieteellisten menetelmien ja ajattelun rajoista. Strateginen tiedeviestintä tarkastelee ymmärrystä kulttuurisena ja dialektisena rakentumisena. Sen keskiössä on kysymys, miten tieteellinen ymmärrys rakentuu suhteessa muihin ymmärtämisen tapoihin ja mistä rakentuu ymmärrysten kohtaaminen tai kohtaamattomuus.

Tämä ei tarkoita tiedollista relativismia, jossa kaikki väittämät ovat samalla viivalla. Tieteellinen tieto on edelleen erityinen tiedon tuottamisen tapa. Mutta strateginen tiedeviestintä vaatii ulkopuolelle asettumista: On kyettävä näkemään ravitsemustiede, sen historia ja tiedolliset väittämät arkijärkisen ymmärryksen valossa. Se voi kuulostaa helpolta, mutta on muuta.

Strateginen tiedeviestintä on toiseuteen asettumista. On kyettävä tarkastelemaan ulkopuolisin silmin sitä tieteellistä lähestymistapaa, jonka eteen on tehty paljon työtä. Käsittääkseni se on kuitenkin ainoa tapa ymmärtää, miten asiantuntijaviestinnän uskottavuus ja vaikuttavuus yhteiskunnassa rakentuvat.

Loppupohdintoja strategisen tiedeviestinnän tarpeesta

Miksi esittämäni Askel 2 on niin tärkeä vuonna 2016? Syy on erityisesti siinä, että meillä on Suomessa häviämässä yhteinen mediajulkisuus. Samaan aikaan median merkitys on kasvanut. Viimeistään nyt on katsottava laajemmin, mitä on tiedeviestintä ravitsemuksesta. Eri tavalla ajattelevia ihmisiä ei vain valisteta samalla tavalla ajatteleviksi.

Kun mediaverkostojen varasssa ”asuvat” heimot elävät omissa tiedollisissa ”maailmoissaan”, on otettava käyttöön strategisen tiedeviestinnän työkaluja. On ymmärrettävä toiseutta, jotta voi vaikuttaa. Olemme menossa yhä enemmän kohti eri tavalla ajattelevien yhteisöjä. Haluavatko tiedeviestinnän toimijat olla osa tätä muutosta?

Aivojen, empatian ja digitaalisten verkostojen tutkija Katri Saarikivi menee jopa niin pitkälle, että meidän pitäisi puhua tieteen sijaan vain luotettavasta tiedosta. Ymmärrän hänen pointtinsa näin: Kun tieteellistä ymmärrystä rakennetaan suhteessa pseudotieteeseen, on perusteltua puhua epä-älyllisyydestä. Mutta kun tieteellistä ymmärrystä rakennetaan suhteessa arkijärkiseen ymmärrykseen, on syytä olla tarkkana; epä-älyllisyyteen vetoamien on usein paitsi viestinnällinen itsemurha, se ei myöskään tavoita sitä, että arkijärkisessä ymmärryksessä voi olla paljon samaa kuin tieteellisessä ymmärryksessä.

Tämän takia strateginen tiedeviestintä on sitoutunut paitsi tieteen tarjoamaan tietoon myös viestinnän muiden osapuolten maailmankuvaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: