Kolme syytä terveyskeskustelun kakofoniaan

Elämme laajaa kulttuurinmuutosta. Yksilöllisyys ja uudenlaiset yhteisöt haastavat vanhan kansallisen viitekehyksen – niin tieteessä, mediassa kuin arkiajattelussa. Tämän ymmärtäminen auttaa hahmottamaan terveyskäsitysten kakofoniaa nykyjulkisuudessa. 

Terveyttä käsittelevä julkisuus on muuttunut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Median muutokseen liittyvät syyt ovat hyvin tunnettuja. Internet mahdollistaa kaikenlaisten käsitysten leviämisen. Perinteinen media käsittelee terveyttä yhä enemmän tapauskertomusten kautta.

Internetissä on paljon kirjoituksia, joissa ongelmaa tarkastellaan toimittajien tai sosiaalisen median vaikuttajien kautta. On tärkeää, että keskustelua käydään näiden toimijoiden periaatteista ja vaikuttimista.

Kun ongelma redusoidaan yksittäisiin toimijoihin, ei kuitenkaan nähdä metsää puulta. Väitän, että elämme suuren kulttuurinmuutoksen keskellä.

Seuraavassa esittelen kolme suurta kulttuurinmuutosta, jotka selittävät terveyskeskustelun kakofoniaa.

1. Julkisuuden moniäänistyminen ja kaikenlaisten käsitysten leviäminen

Internetin myötä kaikenlainen tieto leviää osana globaalia tietoverkkoa. Kuka vain voi tuottaa tietoa ja pyrkiä asiantuntijan asemaan. Mediajulkisuus on hyvin erilaista kuin aikakaudella, jossa vain harvoilla ja valituilla, eliitillä, oli pääsy laajaan julkisuuteen.

Tämän takia julkisuudessa käydään (ja tullaan käymään) jatkuvaa määrittelykamppailua siitä, kenen käsitykset ovat oikeita, perusteltuja, tieteellisiä ja yleistettäviä. On tärkeää , että koulutetut asiantuntijat osallistuvat tähän keskusteluun.

2. Kansan keskiarvoista yksilöiden hyvinvointiin

Terveellisen syömisen yksilöllistyminen on syvempi muutos kuin mitä nopeasti voisi kuvitella. Yksilöllistymistä ei voida palauttaa kysymykseksi tieteestä ja epätieteestä tai tieteestä ja pseudotieteestä.

Yksilöllistymiseen liittyvän viestinnällisen haasteen voi tiivistää seuraavasti: Suomessa on totuttu viestimään väestötason keskiarvojen kautta liittyen muutamaan kansansairauteen. Nykyään terveyskulttuurin keskiössä on kuitenkin yksilön tässä hetkessä toteutuva hyvinvointi.

Nykypäivänä (ja tulevaisuudessa) mediajulkisuudessa törmäävät jatkuvasti väestötason kansanterveysajattelu ja yksilötason kokemus hyvinvoinnista. Pidän epäeettisenä sitä tapaa, jolla toimittajat usein laittavat samalle viivalle tutkijan ja sellaisen henkilön, joka puhuu omasta kokemuksesta käsin. Tämä dilemma on kuitenkin paljon syvemmällä kuin mediakäytännöissä: Se on keskeinen osa arkiajattelua ja kliinistä päättelyä. Lääketieteellisen filosofian yksi keskeisimmistä kysymyksistä on teoreettisen väestötason tiedon ja yksilötason käytännön ratkaisujen kohtaaminen ja mahdollinen ristiriita.

Se, että tieteeseen nojaavat asiantuntijat viestivät usein vain väestötason näkökulmasta, ylläpitää uskottavuusongelmaa. Hyvä syöminen on ihmiselle ennen kaikkea tapauskohtainen kysymys. Jos tätä ei ole syvällisesti tiedostettu, tulee asiantuntijaviestinnästä helposti viestintää vain ”jo uskossa oleville”, eikä asiantuntijoilla ole laajempaa uskottavuutta ja legitiimiteettiä yhteiskunnassa.

3. Yhteisölliset terveyskäsitykset ovat monimuotoistuneet

Suomessa on pitkä historia viestinnälle, jossa esitelmöidään kuinka ”suomalaiset syövät tällä yhdellä tavalla ja kuinka suomalaisten pitäisi syödä tällä toisella tavalla”. Tämä kansallinen viitekehys on iskostunut viestintää ohjaavaksi periaatteeksi.

Ongelma on siinä, että terveyskäsityksiin ja syömiseen liittyvä kulttuurinen identiteetti on yhä enemmän joko hyvin globaali tai lokaali, mutta yhä harvemmin kansallinen. Ei ole vaikea antaa esimerkkejä viime vuosien globaaleista ruokaliikkeistä: karppaus, superruoka, gluteeniton ruokavalio jne…

Joku voi ajatella, että minäpä asetun näiden globaalien virtausten yläpuolella. Väitän, että se ei onnistu. Olemme kaikki osaa uudenlaista globaalia tietovirtaa.

Myös tietoisuus siitä, että kuulumme elämäntapojen kautta erityisryhmiin, on lisääntynyt. On sitten kyse sairaudesta, eettisestä vakaamuksesta tai liikuntaharrastuksesta, käsitykset terveydestä ovat yhä enemmän sidottu johonkin yhteisöön, joka on muuta kuin kansakuntaan kiinnittymistä.

Ravitsemukseen liittyen kulttuurisen identiteetin merkitystä on aliarvioitu. Fysiologisen ja psykologisen ymmärryksen lisäksi tarvittaisiin syvempää ymmärrystä terveyskäyttäytymisen yhteydestä kulttuuriseen identiteettiin. Muuten viestintä ei pysty aidosti ylittämään sosiaalisia kuplia, joka on dialogin edellytys.

Myös asiantuntijoiden on elettävä toinen jalka osana erilaisia terveyteen liittyviä ”tämän ajan” yhteisöjä. Se on ainoa tapa olla vakuuttava viestijä. Enää ei niin vain huudella norsunluutorneista megafonilla, kuinka Suomen kansan kuuluisi elää.

Käsittelen teemaa lektiossa (20 minuutin puheessa) väitöstilaisuudessani 16.4.2016.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: